Liputus remontin valmistumisen kunniaksi? Tiina oikeanpuoleisen tukivarren tarkastuksessa.
Samalla tuli suojattua vaihdettukin, oikeanpuoleinen. Pakkasta -3 astetta.
Katsoin ulos ikkunasta, harmaata ja hiukan vilakkaa mutta olisi aika tehdä se, mikä
oli tekemättä. Tarkastaa oikeanpuoleisen tukivarren kunto.
Olisiko se sellainen kuin monena yönä on unissa minulle näytetty? Halkeillut, murtumia siellä täällä? Putoamaisillaan. Korjausunien katselu on varsin työläitä. Työkalut "tyynyllä"
koko yön, väännät niitä sinne tänne eikä hommasta tule sittenkään valmiimpaa.
Siis unessa. Ja aamulla ne on silti tekemättä.
Vasemmanpuoleisen asennuksen jälkeen en halunnut edes siirtää Tiinaa toiseen,
mukavampaan paikkaan ennen kuin olisin varmistanut oikeanpuoleisen kunnon.
Epätodennäköistä olisi, että molemmat olisivat samanlaisessa kurjassa kunnossa,
mutta kun tarpeeksi on katsellut murtuneen kuvia, ei muutakaan tietä valaistumiseen ole.
Tiina ylös, pyörä pois ja siinähän se on esillä. Huokaus etukäteen laskee odotuksen kynnystä.
Jos vaikka olisikin heikossa jamassa, ei ehkä riipaise niin kipeästi kuin jos kovin iloisella mielellä olisi työhön alkava. Lakeudun polvilleni kuin Isä Don Camillo. Ristimerkkikin tulee samalla tehtyä kun kohennan pipoa, laitan haalarin alimman napin kiinni ja katson onko kännykkä, silmälasit taskuissa. Ei ole pahitteeksi.
Pieni hallitunkki on muuten oiva väline vaikka painaakin jonkin verran mukana kulkiessa. Se on kuitenkin stabiili ja tukeva verrattuna heppoisiin peltimalleihin. Pyörät olen siitä riisunut joten lie 100 grammaa kevyempi. hah.
Raaputin ohuen massan kunnes sain metallipinnan esiin. Pinta oli kaikista kauhu-unista
huolimatta sileä kuin vauvan peppu. Hitsaussauma normaali, samoin liitos varsinaisiin pyörän ripustusosiin. Helpottunut huokaus ja raaputetun alueen pintakäsittely ja suojaus.
Olen tarkastellut murtumakohtaa tässä useamman päivän ajan. Luulenpa että prosessi on ollut jokseenkin tämä: Asfaltissa iso reikä, näitähän maanteillä löytyy, varsinkin keväällä. Useat vielä piilossa lätköiden täyttäminä. Siihen sitten olen ajaa tärskäyttänyt. Pieni repeämä on syntynyt tukivarren alapäähän. Muuta ei sitten tarvitakkaan, vai miten se kanankakkamainos teeveessä meni. Syöpyminen pääsee alkuun ja tuloksena pelkkää p...kaa. Aika iso osa murtumakohdasta oli "vanhaa" jo ruosteista pintaa joka ei ole ollut kiinni aikoihin siinä missä olisi tarkoitus. Ei näitä tule niin tarkkaan katseltua kuin ehkä pitäisi, sieltä alapuolelta varsinkaan mikä on arin paikka.
No jatketaan...
Etukäteen olin tilannut uuden-wanhan tukivarren Sitroselta. Huomasin kuitenkin siinä olevan harvat vetarin spoorit navassa. Ei hätää mitään, onhan näitä tehty ennenkin. Koputtelu toi navan ulos kuulien vieriessä iloisesti lattialle. Kiristettävää mallia olevan laakerin uloin vierintärengaspuolikas istui kuitenkin navassa edelleen kiinni. Nyt se on irroitusöljykylvyssä ja toivottavasti antautuu ilman ulosvetäjää. Vanhasta murtuneen tukivarren navasta saan tarvittavan tiheäspoorisen tilalle. Nyt kun akuuttia tarvetta vaihtoonkaan ei ole, voin kaikessa rauhassa vaihtaa/vaihdattaa laakerin ja stefat .
