Alapää näyttää kuin hammaslääkärin painajaiselta. Tässä puoliskossa näkee vieläkin selvemmin kuinka tukivarren kuori ohennettuaan on lopulta revennyt hitsisaumaa myötäillen. Saumassa itsessään ei näy vikaa. Palko on hyvä ja ehjä. Uuteen ( vanhahan sekin on ) porasin
viiden millin reiän ja pukkasin ohutta öljyä sisään. Tulppa päälle. Tukivarren ollessa irrallaan kääntely vei öljyä sisäpinnalle laajemmaltikin. Maalasin tulivarren Inertalla kahteen kertaan ennen öljyämistä. Tukivarsi oli Sitrosen vintiltä tuotuna hienon hienossa pintaruosteessa ilman massaa - ja kuiva.
Nyt huolestuttaa tuo oikeanpuoleinen - Tiina on -74 mallia, onko sen kunto yhtä huono?
Uskaltaako kahdeksaakymppiä enää ajellakaan? Onneksi nyt tapahtunut sattui parkkeeratessa kadun varteen eikä isompaa vahinkoa päässyt syntymään. En uskalla edes kuvitella mitä olisi tapahtunut kaupungilla kaista-ajossa saati sitten kovemmassa vauhdissa maantiellä. Olisiko sätkä nätisti kukistunut siihen vai tempautunut isomman auton ruhjottavaksi?
Ei auta itku markkinoilla vaan iloisin mielin remonttiin : )
.. eihän tämä niin vastenmieliseltä näytäkään. Kylmä metalli ja vaseliini viiltää sormia.
Turkishaalarit kiristävät kumarrellessa. Siperia ja sikäläiset lada-kuskit nousevat mieliin antaen roppakaupalla elämänuskoa ja rohkeutta remonttiin.
Nyt myöhemmin -2012 olen arvellut ja muistellut tämän saaneen alkunsa ajaessani edellisvuonna vedentäyttämään syvään asfalttireikään - sellaiseen teräväreunaiseen - Forssan Kartanonkadulla.
Näitä reikiähän kyllä riittää muuallakin, varsinkin keväisin.
