Talven seisottuaan Tiina- ilmeisesti minuun lopen kyllästyneenä on alkanut vaatia parempaa huomiota. Liekö kyllästynyt yksinäisyyteensä. Julkiset kulkuneuvot menevät oveni edestä eestaas.
Projektiksi lämpimälle kaudelle oli kirjattu Tiinan sähköjärjestelmän läpikäynti. Käytännössä tarkoitti johtojen uusimisen myötä joitakin parannuksia pimeää kautta ajatellen. Viime syksyn ja talven pimeät huusivat muutostarvetta halogeenivalojen muodossa. Oma valoreleensä ja kunnon johtimet -kunnollisilla liittimillä. Lisävalot eivät ehkä olisi nekään pahitteeksi.
Bensamittari näyttää aina täyttä mikä näyttää kivalta. Arkipäivän todellisuus pyörii vihon ja kynän varassa. Kirjanpito on toiminut rutiininomaisesti, mutta eihän toimiva mittarikaan huono asia ole. Vaivoja sen korjaaminen kyllä tarjoaa: tankki on pudotettava alas jotta pääsisi anturiin käsiksi. Tiinassa on tankin päällä koria tukeva poikkipalkki. Sitä kätevää luukkua joka joistain malleista löytyy ei Dyanessa ole.
Jos luukun haluaisi tehdä, olisi poikkipalkki poistettava.
No, lataus siis on hukassa. Aloin epäillä ikääntynyttä Biltemasta ostettua jännitteensäätäjää ja hain Motonetista tilalle uuden - sama vaiva jatkui edelleen. En tullut mitanneeksi jännitteensäätäjän + ja EXC- liittimiltä arvoja, sen verran varma asiasta näyn olleen. Asennuksen jälkeen toiveikas volttimittarin katselu -nouseeko..mutta ei. . Mittasin akulta yleismittarilla käynninkin aikana ilman tulosta. Asia selkisi sitten lopulta.
Pakuuni, siihen "Rotta-Uunoon" ( Azu comerciale 2400) rakensin koko sähkösysteemin
usiksi. Paku oli peräänajettu aikanaan. Edellisen omistajan veli oli siihen rakennellut avolavan ja jonkinlaisen talvisodan seka-autoja muistuttavan puolipitkän ohjaamo-osan. Sikäli sen muuttaminen oli pelkästään välttämättömyys.
Koneen vaihdon myötä 12 volttiseksi edellytti sähköpiireihin perehtymistä. Itse kun tekee - oppii ymmärtämään näiden lataus-käynnistys ja valopiirien päälle -
